Hae tästä blogista

lauantai 17. helmikuuta 2018

Uusi vuosi, uudet kujeet

Olen nyt kirjoittanut blogiani pari vuotta ja on aika sanoa ainakin hetkeksi heipat! En ole saanut enää motivoitua itseäni kirjoittamiseen, kun elämässäni on paljon muutakin mikä vaatii aikaa, jaksamista ja ennen kaikkea halua panostaa. Ensimmäinen ja tärkein niistä on pienet lapseni. Omalta päivätyöltäni lapsilleni jää muutenkin hyvin heikosti aikaa, joten jostain täytyy karsia. Työni on iltapainotteista ja illat ovat melko lyhyitä.

 Blogin lisäksi toinen intohimoni, treenaus vie myös oman siivun kakusta. Blogi on alkanut tuntua jo jonkin aikaa pakolta eikä ole antanut samalla tavalla kuin aluksi... siinä vaiheessa kun jokin ottaa enemmän kuin antaa, on ehkä aika ottaa aikalisä. Olen saanut paljon blogilta; omaa aikaa, rohkeutta tehdä asioita, inspiraatiota j monia muita asioita, mutta nyt se on alkanut enemmän nostaa stressitasoja

Joskus tulevaisuudessa haluaisin vielä pitää blogia, mutta niin, että aikaa on enemmän kuin pari tuntia viikossa. Blogin teko vaatii kuitenkin tekstin kirjoittamisen, joka on itselleni ainakin se helpoin osuus. Lisäksi pitää ottaa kuvat ja kenties käsitellä valotuksia jne. Kuvat ei välttämättä aina onnistu, jolloin otetaan uudet kuvat ja homma alkaa alusta. Myöskin laitteistoni on tällä hetkellä hieman vajaassa kunnossa ja sekin lisää postauksen teon kuormittavuutta. En koe saavani sitä laatua kuville, mitä toivoisin. 

Toivottavasti vielä joskus inspiroidun uudelleen... On tehtävä oman elämän päätökset ja jatkettava nyt ilman tätä <3

Inspiroivaa vuotta 2018 ja rohkeutta tehdä asoita!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta - Ennen juhlaa


Ensimmäisen kerran Suomen 100-vuotis synttärit tuli eteen töissä jo syksyllä 2016. Silloin alettiiin puhumaan, että jokainen päiväkoti kotikaupungissamme järjestää itsenäisyyspäivän tienoilla juhlan tai tapahtuman teemalla Suomi 100v. Tämän syksyn tullen tapahtumaa alettiin konkreettisesti suunnitella ja miettiä. Valikoiduin työryhmään, joten teema on ollut ajatuksissa enemmän ja vähemmän koko syksyn.


Töissä juhlimme maanantain ulkojuhlan merkeissä. Juhla alkoi lipunnostolla ja Maamme-laululla. Lauloimme tietysti myös Paljon onnea. Isot lapset olivat päässeet osallistumaan juhlapuheen kirjoittamiseen, miettimällä, millainen Suomi on. "Suomessa on monta vuodenaikaa; kesä, syksy, pääsiäinen, vappu, joulu, talvi, juhannus, synttärit" ;) Kuta kuinkin näillä sanoin lapset olivat mm. kuvailleet Suomea.
Tiistaina söimme hieman normaalia juhlavammin Lapin porosta tehtyä poronlihakeittoa, ohrarieskaa ja jälkkäriksi puolukkakiisseliä kermavaahdolla.



Heräsin kuitenkin vasta alle viikko sitten ajatukseen, että kotonakin voisi laittaa hieman sinivalkoista itsenäisyyspäivän kunniaksi. Niinpä nappasin kauppareissulta mukaan sinisiä puuhelmiä ja kuminauhaa sekä sinivalkoiset kruunukynttilät. Kotoa löytyi valmiiksi valkoisia puuhelmiä. Askartelin aamukahvin lomassa ennen töihin lähtöä servettirenkaita. Tarkoitus on syödä perheen kesken hirvelihapullia lisukkeineen ja tietysti kauniisti katettuna. Jälkkäriksi valmistuu hilla-valkosuklaajuustokakku.



Itselleni itsenäisyyspäivän merkitys on aikuisiän myötä korostunut. Perhe on tärkein tässä juhlassa ja se, että on vapaus nauttia ilman turhia pelkoja. Nykymaailmassa on niin paljon konflikteja, mutta toistaiseksi oma turvallisuuden tuntu on säilynyt. Haluan lasteni oppivan arvostamaan itsenäisyyttä, jonka aiemmat sukupolvet ovat meille taistelleet, siksi meillä itsenäisyyspäivä on tärkeä juhlapäivä.

~Rauhallista itsenäisyyspäivää~


perjantai 24. marraskuuta 2017

DIY-joulukalenteri - syy ja seuraus


Tänä vuonna päätin tehdä itse lapsille joulukalenterin muutamasta syystä. Ensimmäinen ja ehkä painavin syy oli esikoisen laktoositon ruokavalio, joka on ehdoton. Valikoimissa on suklaakalentereita, nallekarkkikalenteri ja järjettömän kalliita tilpehöörikalentereita. Suklaa ei käy, nallekarkit ei maistu ja mieluummin laitan kalenterin hinnan itse valitsemiini ylläreihin.


Toinen syy on yksinkertaisesti vuosittain joulun aikoihin iskevä askartelu/näperrysvimma. Tällä kertaa tarvikkeina olivat margariinirasiat, Marimekon mainokset, paperinaru ja tietty sisälle lahjat. Itse esille laittoon tarvitsin vanhan puukorin, jouluvalot ja piparminttutankoja.
Kolmas syy on kalenterin ulkonäkö, jonka saa sisustukseen sopivaksi itse tekemällä ja sisältö, joka ainakin on joka päivä lapsen mieleinen.




 Neljäntenä syynä voisin ehkä sanoa olevan kasvatuksellisen näkökulman, koska kalenteri on yhteinen molemmille lapsille ja jokaisessa luukussa ei ole vain itselle yksin, vaan osassa on yhteiseen käyttöön tulevaa kuten muovailuvahoja tai pieni kirja.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Joulukortit kierrätysmateriaaleja hyödyntäen

Olimme viikko sitten lasten kanssa kotona, kun nuorimmainen sairasti. Innostuimme isomman tytön kanssa askartelemaan kuopuksen päikkäriaikaan joulukortteja. Olen jo useana vuonna tehnyt itse suurimman osan joulukorteista aina hieman jaksamisen ja ehtimisen rajoissa. Tykkään hyödyntää kierrätysmateriaaleja. Kierrätysmateriaaleja hyödyntämällä saa hieman käyttää mielikuvitusta enemmän ja samalla saa säästöä kukkarolle sekä luonnolle.


Ensimmäiset kortit tein vanhan kalenterin kannesta, tarroista ja ostetun paidan paketin taustapahvista. Mustat osat on leikattu kalenterin kannesta, joka on normaalia paksumpaa. Valkoiset osat ovat ohutta taustapahvia. Kuusi- ja jouluntoivotustarrat olen ostanut. Lumihiutaleet leikkasin tarra-arkin hukkaosista.


 
Toiset kortit tein ostetusta kierrätyskartongista sekä lisäksi joulukynttilästä säästetystä punaisesta joulupaperista. Kortin pitsiteippi on ostettu poistokorista Sinooperin loppuunmyynnistä. Tähti on säästetty rikkoutuneesta joulukoristeesta.





torstai 19. lokakuuta 2017

Missä välissä syksy meni? Paluu Nosh-kutsujen tunnelmaan

 

Viimeisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää jo monta viikkoa. Ei sillä etteikö aiheita olisi ollut, mutta kun aika ja jaksaminen on ollut kortilla. Töissä on ollut pitkiä päiviä ja yöttömien öiden valoisuuden jälkeen syksyn pimeys väsyttää. Tämän päälle yli kuukauden kestänyt jatkuva sairastelu perheen jokaisella jäsenellä on verottanut voimia. Kaiken keskellä on kalustettu vessaa uudestaan ja hieman seiniä operoitu. Keittiössäkin on tapahtunut pieniä muutoksia. 

 
Syyskuun lopulla pidin Nosh-vaatekutsutkin ja nyt huomaa, että kaiken tämän kiireen ja touhotuksen jälkeen on aika kuitti. Kaikkea ihanaa on ollut, mutta pieni pysähtyminen on paikallaan. Miniloman kunniaksi palaan vaatekutsujen tunnelmaan. Tässä pieniä kuvamakupaloja kutsuilta...


 Tytöille tilasin ihania vaatteita jälleen. Minulle ja tytöille samisteluhuivit, koska mustavalkoraita on vaan must have ;) Saattoi pukin pakettiinkin jotain eksyä... Tarjoiluina oli brunssihenkisesti aikaisen ajankohdan innoittamana kaurajogurttismoothie omavalintaisilla lisukkeilla, raakakakkua, karjalanpiirakoita munavoilla ja hieman vitamiineja hedelmien muodossa. Kutsuemäntänä sain kanervan, joka helpotti tuskaani huonona puutarhurina. Etuovelle sain hieman väriä ja sen ansiosta sain aikaiseksi tyhjentää kesäkukat pois kuolemasta :D




#ystävienomaaaikaa


tiistai 5. syyskuuta 2017

DC-fixin kokeilua keittiössä

Asumme vanhassa omakotitalossa, jossa on 80-luvun mäntypuiset kaapit. Olemme jo aiemmin maalanneet ovet valkoisella kalustemaalilla. Muutimme kohta neljä vuotta sitten ja alusta alkaen keittiön tasot ovat olleet "To do" - listalla. Tasot eivät suinkaan ole 80-luvulta vaan ihan 2010-lukua Ikeasta. Väri ei kuitenkaan miellytä silmää ollenkaan, mutta toisaalta tasot ovat hyväkuntoiset ja vain muutama vuoden vanhat. Keittiöremontti kokonaisuudessaan ei ole ihan vielä ajankohtainen siksi jotain pientä tuunausta kaivattiin. Päätin kokeilla suurta villitystä, DC-fixiä.









En siis ole aiemmin päällystänyt DC-fixillä, mutta nuorena kontaktoin huvikseni Aku Ankan taskareita, joten ajattelin työn luonnistuvan suurelta päällystäjältä 😜 Eihän se ollut edes hankalaa. Enemmän päänvaivaa aiheutti allastason irrottaminen. Siitäkin selvittiin. Hommaan meni kaiken kaikkiaan 7 tuntia, johon myös lasten ruokkiminen yms. on sisällytetty. Keittiön ilme on nyt valoisampi ja selkeämpi. Kestävyys todetaan käytössä, mutta vaikuttaa kohtuullisen hyvältä. 

maanantai 21. elokuuta 2017

El Teide - paluu tulivuorelle


Paluu lomatunnelmiin uutta lomareissua odotellessa 😉 Ai että! Tämä retki jäi kyllä mieleen 😍 Retken järjesti Teide By Night.
Kävimme Teneriffalla maaliskuussa ja kirjoitinkin siitä aiemmin blogissa. Lupasin palata myöhemmin tulivuoriretken pariin ja tässä se nyt tulee...


Mieheni kanssa suunnittelimme retkeä Teiden tulivuorelle jo lomaviikon tiistaina, mutta tunti ennen retkeä nuorimmaisella alkoi vatsatauti. Saimme retken onneksi siirrettyä torstaille lyhyelläkin varoitusajalla. Torstaina pääsimme matkaan kun yölliset sairastuneet (esikoinen ja anoppi) olivat sen verran toipuneet ja appiukko huolehti nuorimmaisesta.



Ensimmäinen pysähdys oli kansallipuiston alussa. Maisemat muistuttivat suomalaista mäntymetsää. Alueen puut ovat niin vahvoja, että kestävät jopa viisi päivää metsäpaloa.


Pari valokuvauspysähdystä oli ennen ravintolaa. Ensimmäinen kuvauskohde oli vanhan kalakaupan kohdalla. Kaupasta oli tehty museo, johon emme kylläkään ehtineet sen kummemmin tutustua. Paikalta ihastelimme myös laavavanan jättämää tummaa maisemaa.


 

Seuraava pysähdys oli kun maisema oli jo kivistä ja jylhiä kallioita riitti joka suunnassa. Hieman kuin kuumaisema. Teiden huippu jo häämötti lähempänä. Huipulle olisi päässyt ajan salliessa köysiradalla, mutta se olisi jäänyt itseltäni joka tapauksessa väliin 😅



Viimeinen etappi ennen grande finalea, illallinen Papillon-nimisessä ravintolassa. Ruoka oli hyvää, pöytäseurana brittejä. Alkupalaksi tarjolla oli kasvissosekeitto, pääruokana naudan paistia ja jälkkäriksi suklaakakku. Paikallisia viinejä tarjoiltiin ruokailussa niin valkoista kuin punaistakin. Kaikkea oli runsaasti ja vatsa oli ahdettu täyteen.


Matka jatkui ja perillä näkymät 2,5 kilometristä oli huikeat, varsinkin auringonlaskun aikaan... Auringonlaskun kruunasi oman rakkaan kainalo ja cava. Ihanan siirappista! <3





Paluumatkalla saimme ihastella täydellisessä pimeydessä tähtitaivasta, ei häirinnyt kaupungin valot. Jopa bussin valot sammutettiin. Pysähdyspaikan kaiteiden yli ei nähnyt kuinka korkea pudotus kenties vieressä on. Tähtitaivaalta saimme tarkastella Siriusta, Otavaa, Pohjantähteä, Isoa karhua jne. Opas kertoi kattavasti tähdistä ja tähdistöistä. Joskin paljon asiaa jäi ymmärtämättä koska opaskielenä oli englanti koko retken ajan.

Perillä hotellilla olimme hieman ennen puolta yötä. Matka alas vuorelta oli huikea, koska oli ihan pimeää eikä teitä nähnyt. Bussi mutkitteli yön pimeydessä, mutta kuskimme oli kokenut ja rauhallinen ajaja.

Kiitos oppaamme Julien ja kuskimme Marcos turvallisesta ja onnistuneesta retkestä ❤️